Black Dynamite
Blaxploitaatio nousi uudestaan muotiin Quentin Tarantinon Jackie Brownin (1997) myötä. Nyt genre on saanut uuden merkkiteoksen, joskin parodian muodossa. Humoristisesta asenteestaan huolimatta Black Dynamite kävisi muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta aidosta tuotteesta, onhan kyseessä suurella rakkaudella toteutettu leffa.
Black Dynamite alkaa klassisesta asetelmasta, jossa päähenkilön veli on saanut lyijymyrkytyksen, ja veriteko vaatii luonnollisesti kostamista. Entisenä CIA-miehenä ja Vietnam-veteraanina Herra Dynamiitti lähtee etsimään syyllisiä, mutta löytääkin itsensä keskeltä suurempaa salaliittoa. Matkan varrella lyijy lentää, beibejä kaatuu ja kungfu puhuu.
Nimiroolia elokuvassa esittää Michael Jai White, joka voisi olla Shaftia esittäneen Richard Roundtreen toinen tuleminen. Mies on kuin valettu 70-luvun asusteisiin ja omistaa diskotissit jotka pysäyttävät ainakin pienempikaliiberiset luodit. Uskottavuutta on vaikka muille jakaa ja sujuupa häneltä myös peljätty kungfu sangen notkean oloisesti.
Koska Black Dynamite kuvattiin Super 16-filmille, on kuvan laatu todella autenttinen. Lämpimät värit ja filmin rakeisuus antavat leffalle juuri oikean tunnelman. Myös musiikki tukee fiiliksiä, sillä Adrian Younge on säveltänyt sen muun muassa Curtis Mayfield, Isaac Hayes, Ennio Morricone ja Wu-Tang Clan mielessään. Eroa vanhoihin blaxploitaatio-raitoihin tuskin huomaa.
Juonellisesti elokuva on juuri niin älyvapaa kuin mitä luulisikin, ja komedia syntyy paljolti ylilyövästä retroilusta. Kyseessä ei silti ole mitään Scary Movien tyylistä halpaa parodiakuraa, vaan Black Dynamite on omilla ansioillaan pätevä komedinen toimintaleffa, joka ei kiirehdi yhdestä pop-kulttuurivitsistä toiseen.
Gamereactor Suomi