Beowulf

500-luvun Tanskassa vanha kuningas Hrothgar (Anthony Hopkins) alamaisineen joutuu suuren ja voimakkaan Grendel-peikon hyökkäyksen kohteeksi ja kuolonuhreja tulee suuri määrä. Hrothgar julistaa antavansa puolet kullastaan sille, joka pystyy kaatamaan hirviön. Itsekeskeinen demonintappaja Beowulf (Ray Winstone) saapuu apureidensa kanssa palkkionkiilto silmissään kukistamaan Grendelin. Taistelu päättyy Beowulfin voittoon, jonka jälkeen hän kohtalokkain seurauksin tapaa Grendelin vaarallisen viettelevän äidin (Angelina Jolie). Kymmenien vuosien jälkeen harmaantunut Beowulf joutuu kohtaamaan sovittamattomat syntinsä.
Zemeckiksen edellinen elokuva Napapiirin pikajuna (2004) oli tällaisen näyttelijöitä ja heidän liikkeitä digitaalisesti animoivan elokuvan pioneeri. Beowulfissa jälki on edellistä komeampaa, mutta kehitykselle on vielä tilaa. Animaatio suun ja silmien kohdalla on jäykkää, eivätkä kaikki hahmojen liikkeet ole vakuuttavia. Elokuva näyttää näitä poikkeuksia lukuun ottamatta erinomaiselta, ja onnistuneimmillaan taikamaisemat luovat hyvää satumaista tunnelmaa. Ohjauksen eri tasot luodaan hurjien kamera-ajojen ja mielikuvituksellisen kuva-asettelun kautta. Animaation mahdollistamat kekseliäät visuaaliset ratkaisut ovat hyvin esillä.
Ulkoisesti eeppisissä mittapuissa oleva tarina on pohjimmiltaan kovin pieni ja heppoinen. Hahmoja ei pohjusteta tai tehdä tarpeeksi mielenkiintoisiksi, joten katsojalla on kovin ohut tarttumapinta henkilöihin. Nyt sisältö jää auttamatta ulkoasun jalkoihin. Erinomaisen videopelimäisen lopputaistelun seuraaminen on huima ja palkitseva kokemus, mutta elokuva tähän pisteeseen asti tuntuu turhan venytetyltä. Toivottavasti tulevaisuudessa teknologian kehitys saadaan paremmin palvelemaan ja kehittämään dramaattisen tarinan rakennetta sekä kerrontaa.