Anomaly 2

Nykyään alkaa tuntua siltä, että tornipuolustusta ajetaan kohti sukupuuttoa tornihyökkäyspelien toimesta. Monet näistä ovat melko mekaanisia peilikuvia edellä mainitusta, mutta {Anomaly 2} tarjoaa onneksi enemmän. Sen tiivis yksinpelikampanja on onnistunut yhdistelmä erilaisia pelimekaniikkoja, jotka tekevät toiminnasta tuoretta ja mielenkiintoista.

{Anomaly 2} jatkaa {Anomaly: Warzone Earth}in tarinaa. Avaruuden koneet ovat valloittaneet maapallon, ja ihmiskunta kärvistelee kylmyydessä sukupuuton rajamailla. Eloonjääneet matelevat pitkin planeetan pintaa suurissa saattueissa, joista yhtä pelaaja komentaa. Komentaja on fyysisesti läsnä taistelukentällä ja käyttää erityiskykyjään saattueen avuksi taistelussa konetorneja vastaan.

Kykyjä on vain neljä, ja ne avataan kampanjan edetessä, mutta ne tarjoavat erityisesti sen lopussa runsaasti taktisia vaihtoehtoja, etenkin kun ottaa huomioon saatavilla olevat yksiköt. Tässäkin kohtaa 11 Bit on uskonut vähemmän olevan enemmän, ja pelaaja voi ostaa saattueeseensa viittä erilaista tankkia, joilla kaikilla on kaksi eri muotoa. Lähi- ja kaukotykityksen lisäksi valikoimassa on mm. suojakenttää ja näkymättömyyttä.

{Anomaly 2}:n yksinpelikampanja on tiivis 14 tehtävän paketti, joka alkaa yksinkertaisena, mutta siitä löytyy joitakin sangen kekseliäitä variaatioita peruskaavaan. Pelaaja voi valita neljästä eri vaikeustasosta, joita voi myös vaihdella kesken kampanjan. Suorituksista palkitaan kolmessa eri kategoriassa, ja täydellisyydenhakuiset saavat tästä varmasti lisää pelitunteja.

Tornipelit eivät aina ole mitään grafiikan riemujuhlia, mutta tässäkin kohtaa {Anomaly 2} poikkeaa joukosta. Kentät koostuvat konesodan jälkeensä jättämistä raunioista, mutta jokaiselle kentälle on pyritty antamaan omaa persoonallisuuttaan. Tässä ollaan myös suurimmaksi osaksi onnistuttu, ja muun muassa New York ja Rio ovat helposti tunnistettavissa. Kokemus tuntuu heti henkilökohtaisemmalta, kun ennen vilkkaat kaupungit esitetään nyt jäisinä hautoina.

Tämä osa kokonaisuudesta on kuitenkin hieman oman fiilistelyn varassa, koska pelin varsinainen tarina on odotettavasti yksinkertainen ja dialogi pursuaa kliseitä. Myös hahmovalikoima on tuttu tuhannesta muusta pelistä saksalaisine professoreineen ja aasialaisine tiedenaisineen. Pro-vinkki indiekehittäjille: myös käsikirjoittaja on tärkeä osa tiimiä.

{Anomaly 2}:n koreassa grafiikassa on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kaiken räiskeen ja räjähdysten keskeltä on nimittäin yllättävän vaikea löytää esimerkiksi omaa tähtäintään, joka on kuitenkin kohtuullisen tärkeä silloin, kun komentajan täytyy sukkuloida tykkitulen keskellä ja korjata yksikköjä niiden vyöryessä kohti taas uutta vihollispesäkettä. Saattuehan ei nimittäin pysähdy (useimmissa tehtävissä) ja yleensä sen voi pistää tauolle ainoastaan, jos kartassa sattuu olemaan kätevä luuppi matkan varrella. Myös yksikköjen kunnosta voi olla vaikea pysyä kärryillä kaiken ryskeen keskellä.

Suurin uudistus {Anomaly 2}:ssa on tietenkin kaksinpeli, jossa kaverista pääsee ottamaan mittaa joko ihmisenä tai avaruusrobottina. Näistä ensimmäisellä pelaaminen muistuttaa tietysti osaltaan yksinpelikampanjaa, mutta vastapuoli tarjoaa uusia kokemuksia. Puolustamista ja hyökkäämistä jatkuu siihen asti, kunnes jompikumpi osapuoli yltää ennalta määrättyyn pistemäärään.

Vaikka moninpeli onkin hauskaa, se on monesti ohi ennen kuin se on alkanutkaan. Vaihtoehtoiset voittoehdot olisivat paikallaan, mutta niitä ei ole valitettavasti tarjolla. Tämä onkin ehkä pelin toinen Akilleen kantapää katoavan tähtäimen lisäksi.

{Anomaly 2} on silti sangen onnistunut jatko-osa, joka laajentaa ja uudistaa edeltäjäänsä, ja omalta osaltaan koko genreä. En ole henkilökohtaisesti törmännyt toiseen näin innovatiiviseen tornihyökkäyspeliin, ja vaikka sisältöä on ehkä hieman säästeliäästi, se on kaikki laadukasta, ja peli on sitä paitsi edullinen.