Time Crisis 4

Olen pitänyt Time Crisis -valopistoolipeleistä sarjan ensimmäisestä osasta lähtien. Ensisijaisesti kolikkopeleiksi tehdyt pelit on aina käännetty Playstationeille ja melko hyvällä menestyksellä, mutta Time Crisis 4 on selvästi sarjan paras peli. Myös käännös on aiempia kunnianhimoisempi.

Ensivaikutelma Time Crisis 4:n Playstation 3-versiosta on huono. Valopistooli ei ole perusohjainten tapaan langaton. Pyssyn kahvasta roikkuva johto on suoraan sanottuna mälsä juttu, eikä letkulla ole pituuttakaan kuin kolme metriä. Kuvaputkitekniikasta taulutelevisioihin siirtyminen on aiheuttanut myös muutoksia käytettyyn tekniikkaan. Valopistooli vaatii toimiakseen kaksi television päälle asetettavaa infrapunaledirasiaa. Mokkulat tuetaan paikalleen säädettävällä nivelellä ja painotetuilla kumiremmeillä. Epäilyttävältä kuulostava ja näyttävä ratkaisu toimii yllättävän hyvin ja pistoolin tarkkuus on hyvä. Lisäihmetystä aiheuttaa aseeseen lisätty etukahva ja peukaloilla käänneltävät ohjaintapit, jotka ovat heikkolaatuisen ja liukkaan tuntuiset. Vasenkätiselle pelaajalle ohjain on toivoton.

Epäuskoisuus loppuu lyhyeen pelin alkaessa. Time Crisisin tutut elementit ovat kasassa ja toteutus on laadukasta. Pelin esitystapa ja juoni ovat siekailematonta camp-huumoria. Tällä kertaa pelissä taistellaan W.O.L.F. terroristijärjestöä ja puntikselle lähtenyttä jenkkiarmeijan bioasejoukkoa, Hamlin-pataljoonaa vastaan. Ilkiöillä on käytössään pyssymiesten lisäksi puolimekaanisia asehyönteisiä, kuten parvina hyökkääviä koppakuoriaisia ja ampiaisia. Monimuotoisten vihollisten taltuttamiseksi pelaajalla on aina käytössään peruspistoolin lisäksi konepistooli, haulikko ja kranaatinheitin. Pelin sankarit ovat keikarimaiset euroagentit Giorgio ja Evan sekä roteva jenkkisotilas, kapteeni Rush.

Perinteinen Time Crisis-räiskintä toimii paremmin kuin koskaan. Peli etenee ennalta käsikirjoitettua reittiä tuliasemasta seuraavaan. Pelaajan tehtävä on kontrolloida pyssysankarin suojautumista ja ampuma-asentoon nousua peukalonapilla ja teilata ruudulla poukkoilevat viholliset. Kiperien kohtien läpäisy vaatii vihollisten hyökkäysrutiinien ulkoa oppimista ja etenkin hyönteisparvien iskuihin on osattava varautua konepistoolin ja haulikon ammuksia säästämällä. Välitallennuspisteet ovat harvassa, mutta se juontuu pelin kolikkopelijuurista eikä käy muutenkaan liian turhauttavaksi.

Pomotaistelut ovat Time Crisis 4:ssä sarjan historiankin huomioiden yllättävän hulvattomia. Mielikuvitukselliset superviholliset ovat hauskoja jo itsessään, mutta nyt yhteenottoihin on käsikirjoitettu enemmän yllättäviä erikoisuuksia. Eräässä pomotaistelussa kapteeni Rush hyökkää tulilinjalle painimaan pomovihollisen kanssa ja pelaajan on niitattava laukauksia sisään pukareiden kierähtäessä otolliseen asentoon. Myös räiskintäosuuksien aikana nähdään enemmän vaihtelua kuin koskaan. Mukana on vauhdikkaita helikopteriosuuksia, konekivääripesäkkeestä taistelua ja hämärässä luolassa taskulampun valossa sihtailua.

Playstation 3 -käännöksen erikoisuus on kokonaan uudet osuudet, joissa ohjataan kapteeni Rushia aivan kuin missä tahansa pelihahmon silmistä kuvatussa räiskintäpelissä. Ohjailu tapahtuu aseohjaimen peukalotapeilla ja ampuminen valopistoolityyliin ruudulle osoittamalla. Lajityypin parhaimmistoon, vaikka {Halo 3}:een ja Call of Duty 4:ään, verrattuna kapteeni Rushin osuudet ovat surkeaa räpellystä - grafiikka on yksinkertaista ja rumaa, kenttäsuunnittelu kivikautista ja ohjattavuus kankeaa - mutta ainutlaatuisuutensa ansiosta vapaasti liikuskeltavat osiot voittavat puolelleen. Kahden pelityypin yhdistelmä herättää muistoja lapsuuden pyssyleikeistä, ja se ei voi olla huono juttu.

Pelin tarinatila on läpäisty parissa illassa, mutta sisällön vähyys ei ole tässä lajityypissä ongelma. Valopistoolipelejä on tarkoitus pelata pari tuokiota silloin tällöin. Vielä yksinkertaisempaa bileviihdettä tarjotaan kuuden erilaisen minipelin muodossa, joista on peräti 18 muunnelmaa.