Dead Nation

Helsinkiläisen Housemarquen zombinharvennuspeli avautuu kuin vuoden 2004 uusintaversio George A. Romeron Dawn of the Deadistä. Lainattua uutiskuvastoa on käytetty niinkin uskolliseen tyyliin, että tämä voisi olla virallinen lisenssipeli. Kaiut Danny Boylen 28 Days Laterista eivät myöskään ole kaukana. Tässä ei tosin ole mitään pahaa, koska kyseessä ovat kaksi genren kirkkainta helmeä tämän vuosituhannen puolelta.

Itse peli herättää omia mielleyhtymiään. {Alien Swarm} on varmasti monien huulilla, mutta hektiseksi käyvä meininki muistuttaa muuten elävästi {Left 4 Dead}istä. Jälleen kerran, erinomaisia lähteitä, mutta mitä se tarkoittaa?

{Dead Nation} antaa yhdelle tai kahdelle eloonjääjälle tilaisuuden jatkaa hengittämistä elävien kuolleiden valtaamassa maailmassa. Linnoittautuminen ei enää toimi, joten pitkäaikaisempaa turvaa on lähdettävä hakemaan kauempaa. Tässä tutkimusmatkassa auttaa luotettava rynkky, joka matkan edetessä saa seuraa muun muassa konepistoolista ja liekinheittimestä.

Toimintaa kuvataan jyrkästä yläviistosta, ja maisemat ovat paljolti sangen pimeitä. Tämä on lähes ironista, koska {Dead Nation}in kentät pursuavat rakkaudella tehtyjä yksityiskohtia, joista päätyy näkemään kovin vähän kerrallaan. Rakennukset toistuvat harvoin, kaikkialla lojuu runsaasti ryjää jota hahmo potkii syrjään edetessään, ja sitten tietenkin kentällä ovat myös zombit.

En lähde väittämään, että jokainen epäkuollut olisi yksilö, mutta {Dead Nation} pääsee tässä hyvin lähelle. Erilaisia örisijöitä on huomattava määrä, ja jokainen alue tarjoaa asiaankuuluvaa seuraa: prätkäjengiläisiä baarista, poliiseja asemalta, ja tietysti kauhun multihuipennus - pellejä sirkuksesta. Kaikki näistä vielä mökeltävät omalla tavallaan, ja ison sekalauman mölinä on pelottavaa kuultavaa.

Kauhu on muutenkin pinnalla ja pelaajan olkapäät sumpussa, kun taskulamppu osoittaa kerrallaan vain yhteen suuntaan, ja zombia saattaa tulla miltei mistä tahansa. Turvallisia nurkkia kentissä on kovin vähän, ja olo on kuin ketulla metsästysjuhlissa. Kentät ovat myös monipuolisia, ja sisältävät useita reittejä odottavaan turvapaikkaan. Niissä kannattaakin pyöriä parempien haarniskojen ja aseiden päivitykseen tarvittavien resurssien toivossa.

Kenttien välillä juonta avitetaan eteenpäin kertojanäänen avulla, ja matka kohti turvaa etenee satojen ja taas satojen raatojen lävitse. Tasojen läpäisy avaa myös oivallista konseptitaidetta ihailtavaksi, mutta ei siinä vielä kaikki.

{Dead Nation} sisältää oivaltavan metatason, jossa perinteisten pistetaulukoiden sijasta pelitulokset ladataan maailmankartalle, jossa maat kilpailevat keskenään puhdistusluvuissa. Sinä voit nyt laittaa Suomen nousuun omilla zombinlahtaustaidoillasi, ja puhdistaa tämän sirpaleen kylmää pohjolaa tautisista lihansyöjistä. Mikä voisi paremmin motivoida vielä yhteen lisärundiin?

Kaiken kaikkiaan {Dead Nation} on todella tiheätunnelmainen toimintakokemus, jota vaivaa oikeastaan vain sen yksityiskohtien runsaus. Näkyviin on näet koitettu mahduttaa niin kovasti kaikkea, että vielä keskikokoisellakin ruudulla yksityiskohdista on hieman hankala saada selvää. Suuremmat televisiot ja etenkin kangas saattavat korjata tämän ongelman.