Two Worlds II

Rohkeudesta ei pelinkehittäjä Reality Pumpilla ole pulaa. Jo toistamiseen se lähtee haastamaan fantasiapelien valtiasta {The Elder Scrolls IV: Oblivion}ia. Ensimmäisellä kerralla yritys tosin meni täysin päin prinkkalaa. {Two Worlds} oli kaikin puolin huonompi kuin Oblivion ja suorastaan kuhisi bugeja ja suoranaisia pelisuunnittelun aivopieruja. Kauas on kuitenkin tultu niistä ajoista. Reality Pump vaikuttaa todella kuunnelleen palautetta ja jatko-osaan on selvästi suhtauduttu oikein tosissaan.

Olisi paljon parempi jos ei olisi koskaan kuullutkaan ensimmäisestä osasta. {Two Worlds II} on kuin eri planeetalta ja parantaa esitystään jokaisella osa-alueella jättäen edellisosan pökäleen kauas taakseen. Kiitosta pitää antaa tekijätiimille kunnianhimosta. Kaikki pelissä on tehty täysin uusiksi. Se on melkoinen työmäärä, kun puhutaan hiekkalaatikkopelistä.

Kaikki alkaa tietysti pelihahmon tekemisestä. Tuttuun tyyliin lähes kaikkea ulkonäöstä voi muokata ja siihen kannattaakin panostaa. Peli pelataan kolmannesta persoonasta, ja tapahtumat sijoittuvat suureen fantasiamaailmaan täynnä hirviöjahtejä, valintoja ja loputtomia sivutehtäviä.

Hahmon kehittyessä voi seikkailu vinoutua eri poluille. Elämä fantasiamaailmassa voi johtaa eri ammatteihin, kuten soturiksi, varkaaksi, alkemistiksi, maagiksi tai vaikka kaikiksi yhdellä kertaa. Mitään erikoisia innovaatioita fantasiapelien perinteisiin on turha odottaa, mutta miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?

Reality Pumpille on nostettava hattua siitä, että {Two Worlds II} yrittää tehdä kaiken omassa lajityypissään. Aarteiden etsiminen, loitsujen tuottaminen, alkemia, taistelu, ratsastus, purjehtiminen, yhteistyö, moninpeli - kaikki on mukana. Tekeminen ei taatusti lopu kesken, mutta on sääli, ettei {Two Worlds II} varsinaisesti loista millään osa-alueella pelillisesti.

Ohjaus on usein kömpelö, ja paikasta toiseen siirtyminen vie liikaa aikaa. Jos on kuitenkin valmis antamaan heikkoudet anteeksi, peli voi kaapata mukaansa päiväkausiksi. Pelkästään yksinpelissä seikkailuun ja hahmon viilaamiseen voi upottaa jopa 100 tuntia.

Ulkoasultaan {Two Worlds II} on kaksiteräinen miekka, jossa teknisesti korkeatasoinen grafiikka yhdistyy hirveisiin suunnitteluratkaisuihin. Erityisesti PC:llä peli näyttää erittäin yksityiskohtaiselta. Kynnys itseironiasta typeryyteen ylitetään, kun suuri osa hahmoista on Conan Barbaari -asenteella ja -ruumiinrakenteella varustettuja lihaskasoja. Pelin ympäristöt ovat mukavan vaihtelevia ja makeita, mutta samalla myös paradoksaalisesti oudon sekavia ja mauttomia. Itämäiset vaikutteet yhdistettynä barbaarimeininkiin ja dinosauruksiin tuntuvat yksinkertaisesti hämmentäviltä. Tunnelma on kuitenkin yleisesti ottaen kunnossa.

Myös musiikeissa sävyt ovat mukavan vaihtelevia. Howard Shoren tuotokset on selvästi kuunneltu tekijätiimissä tarkoin. Sormusten herran leffamusat tulevat pelatessa väistämättä mieleen kerran jos toisenkin.

Pelin tarina on fantasiaa perinteisimmillään, eikä viittauksia Tolkieniin, Dungeons and Dragonsiin ja moniin muihin lajityypin kantateoksiin voi olla huomaamatta. Kaikki on vain kuorrutettu reilulla juustokerroksella. Tarina käynnistyy siskon pelastamisessa pahalta pimeyden herralta, mutta saa yllätyskäänteen, kun edellisosan pahikset örkit siirtyvätkin pelaajan puolelle. Mielenkiintoisia hahmoja matkan varrella riittää. Harmi vain, ettei käsikirjoitus oikein pysy mukana ja vähän liian usein saa kärsiä myötähäpeästä kuunnellessaan pelihahmojen umpikliseisiä jorinoita.

{Two Worlds II} on peli, joka yrittää olla kaikkien kaveri. Peli, joka venyy tuhanteen eri suuntaan. Se koettaa tehdä kaiken kerralla onnistumatta missään täydellisesti. Se yrittää niin kovasti, että natisee liitoksistaan. Jotenkin se vain silti toimii. Sen eräänlainen naiivius ja energisyys on jopa vetoavaa - kasarityylisesti mauttomalla tavalla.

Tuntuu kuin {Two Worlds II}:lla olisi sydän paikallaan. On lopulta vaikea olla edes vähän innostumatta maagisista miekoista, aarteista, suippohatuista, dinosauruksista, samuraista, prinsessoista, lohikäärmeistä ja demoneista. Oikealla asenteella {Two Worlds II} onkin koukuttava seikkailu toiseen maailmaan.

[Käännös: Arttu Rajala]