Monster Hunter Tri
Lihaa? Löytyy. Luunpätkiä? Kyllä. Kiviainesta? Jep. Viimeiset 40 minuuttia kestänyt tehtävä alkaa olla viimein räpelletty läpi. Pikainen vilkaisu reppuun osoittaa, että pari pikkujuttua pitää vielä noukkia. Yhtäkkiä tilanne kiristyy - minua tarkkaillaan. Heitän nopean vilkaisun olan yli ja näen valtavan hirviön! Lagiacrus. Se ui ympäriinsä raivon vallassa saaliin toivossa, ja se saalis olen minä.
Mutta otetaan yksi asia kerrallaan. Capcomin pelisarja {Monster Hunter} on pitkään ollut suosittu pelisarja PSP:llä, eikä vähiten isäntämaa Japanissa. Heikäläisille uusi MH-julkaisu on ollut pitkän odotuksen väärti, ja siellä jos missä {Monster Hunter}in pelimekaniikka on koukuttanut pariinsa niin verkossa kuin ilman. Näin olin kuullut, mutta ennen tätä en ollut päässyt itse kokemaan monsterijahtia. {Monster Hunter Tri}n maailmaan loikkaaminen tuntuu samaan aikaan pelottavalta ja jännittävältä.
Kun maanjäristys täräytti koko paikan sileäksi, minut lähetetään Moga Villageen, pieneen kalastajakylään. Metsästäjänä tehtäväni on hyödyntää eläimiä ja luonnon antimia kylän jälleenrakennuksen vauhdittamiseksi. Paikallinen päällikkö kertoo, että maanjäristyksiä on tapahtunut ennenkin ja että kaikki on kiukkuisen hirviön tekosia. Itseäni naurattaa väkisinkin, että joku elävä olio voisi sellaista tehdä. Pappa ei taida tajuta, että järistyksen aiheuttaakseen tämän hirviön pitäisi olla aivan tajuttoman suuri. Mitä sieniä lie syönyt...
Äkkipäiten {Monster Hunter Tri} tuntuu eksyttäneen minut. Vasta useamman tunnin päästä alkaa pelimekaniikka olla sentään jotenkin hallussa, ja huomaan vertailujen Phantasy Star Onlineen olevan täysin ymmärrettäviä. Molemmissa peleissä ravataan laajoilla alueilla ja taistellaan örrimörrejä vastaan uudestaan ja uudestaan. Eikä sovi unohtaa sitä jatkuvaa uuden, paremman panssarin tai vastaavan tavoittelua.
Kyntäminen on päivän sana, sillä ilman hahmon kehittämistä ei saa auki uusia aseita, päräyttävämpiä releitä eikä muutakaan kivaa roipetta. Hahmo ei itse asiassa nouse yhtäkään tasoa korkeammalle eikä opi ainoatakaan loitsua - kaikki liittyy varusteisiin. Jos haluat parantavia voimia tuovan haarniskan, ei auta kuin lähteä metsästämään oikeita materiaaleja kyseisen peltipuvun kasaamiseksi. Sama pätee aseisiin. Tässä keräilyn koukuttavuudessa on juuri se {Monster Hunter Tri}n ydin, joka pakottaa ne pakahdutetut pakonomaisen hamstraajan ominaisuudet pintaan - aivan mahtavaa!
Kokonaan toinen juttu onkin, mistä näitä rakennuspalikoita löytää. Se tapahtuu pääosin monstereita metsästämällä, ja niitä muuten riittää. Moga Village sijaitsee nimittäin saarella, joka on koti huikaisevalle määrälle otuksia. Kun metsästämisen ohella muistaa kalastaa, louhia jalometalleja ja poimiskella luonnon antimia, on päivän päätteeksi reppu niin täynnä raaka-aineita, että huonompikin kokki saa sopan aikaan.
Voisi melkein luulla, että haalimalla tarpeeksi luunpätkiä, nahanpalasia ja teräviä keppejä pystyisi kasaamaan vaikka mitä, mutta perustarvikkeilla ei pitkälle pötkitä. Capcom on rytmittänyt pelin niin, että mehukkaimpia härpäkkeitä pääsee tavoittelemaan vasta tuonnempana. Tasaisesti parempien aseiden tiputteleminen toimii, mutta puhdetöissä tulee välillä harmaita hiuksia. Itse en enää muistanut kuinka monta laumaa brontosaurusta muistuttavia roikaleita teurastin ennen kuin sain seipäästäni väsättyä aivan aavistuksen paremman.
{Monster Hunter Tri} saattaa olla viihdyttävää seuraa ihan yksinpelinäkin, mutta verkossa juhlat vasta alkavat. Seikkailu yhdessä kolmen muun urhon kanssa on niin toimivaa, että Capcomin voidaan sanoa juuri julkaisseen Wiin parhaan nettipelin koskaan. Toki meidän eurooppalaisten on tyytyminen mantereen sisäisiin kemuihin, mutta pelkästään Wiin ystäväkoodihelvetin poistaminen ansaitsee pokaalin. Lisäksi {Monster Hunter Tri} tukee Wii Speakia, mikä tekee pelaamisesta entistä helpompaa ja nautittavampaa.
Verkkopelissä ei pyöritä enää Moga Villagen kulmilla, vaan tällöin astutaan Loc Lacin suurkaupungin vilinään. Kaupunki toimii hubina kaveriporukallesi ja kaikki mitä tarvitset aseiden valmistuksesta tehtävien hakemiseen on kävelymatkan päässä. Nettipelin selvä etu on - taas PSO-vaikutteita - mahdollisuus suorittaa tehtäviä, joihin ei yhden miehen (tai naisen) hauis riittäisi. Haasteen myötä luvassa olevat palkkiotkin kasvavat.
Wii ei ole konsolisukupolven voimanpesä, mutta Capcomin on täytynyt löytää laitteesta jokin turbovaihde, sillä grafiikka on toden totta kaunista. Lempeiden niittyjen, vehreiden laaksojen ja synkkien luolien ohella päästään seikkailemaan jopa veden alle. Edes animaatioista ei löydy valittamisen aihetta! Jokaisella hirvityksellä on oma uniikki liikemallinnuksensa, mikä on varsinainen työvoitto. Pelihahmokin liikehtii eri tavoin aseistuksesta riippuen. Laatutyötä alusta loppuun!
{Monster Hunter Tri} on peli, joka vaatii aikansa. Perinteinen numeeristen tasojen tuijottaminen on vaihdettu aseiden ja varusteiden kehittämiseen, ja se tuntuu aluksi oudolta. MHT:n parissa on turha hötkyillä - kuten sanonta kuuluu, hiljaa hyvää tulee. Tämä on hyvä sisäistää, mikäli haluaa joskus haastaa merihirviö Lagiacruksen. Pisinkin matka alkaa aina yhdellä askeleella.
Gamereactor Suomi
