Mafia II

Pelistudio 2K Czechin ja {Mafia II}:n matka on ollut sekä pitkä että mutkikas. Virallinen syy on ollut kaikkein pienimpienkin yksityiskohtien hiominen, mutta rivien välistä voi lukea, että kehitystyö on ollut tavallista takkuisempaa. Aikaisemmin Illusion Softworksina tunnettu 2K Czech oli kuitenkin tunnettu studio vuosikymmenen alkupuolella tehtyään sellaisia peleistä kuin {Mafia}, {Vietcong} ja {Hidden & Dangerous}.

Aina vuodesta 2005 lähtien studion päätehtävänä on ollut {Mafia II}. Kun Take-Two osti kehittäjän vuonna 2008 sen Enemy in Sight - {Hidden & Dangerous}in henkinen jatko-osa - peruutettiin ja {Mafia II}:n saaminen valmiiksi nostettiin kiistattomaksi ykkösprioriteetiksi.

Vito palaamassa Euroopasta Empire Bayhin helmikuussa 1945.

Peli on valtava urakka studiolle ja Take Twolle, joka kamppailee edelleen saadakseen {Grand Theft Auto}n rinnalle toisenkin menestyvän sarjan. Viivästykset voivat kuitenkin olla myös siunaus kärsivällinen julkaisijan antaessa kunnianhimoiselle pelille sen vaatiman kehitysajan. Ja nautittuani 40 minuuttia kestäneestä demosta tämä on ollut vain ja ainoastaan hyvä asia.

{Mafia II} sijoittuu jälleen kuvitteelliseen, tällä kertaa Yhdysvaltain itärannikon Empire Bay -kaupunkiin. Vuosi on 1945 ja pelaaja on Vito, nuori amerikkalais-italialainen sotilas lomalla kaupungissa. Alussa tavataan mafiayhteyksistään tunnettu serkku Joe, joka lyhyen puhelun jälkeen ilmoittaa, ettei Vitoa enää kaivata Eurooppaan sotimaan. "Tohtori sanoi, ettet ole enää taistelukykyinen", Joe huikkaa ja asia on sillä selvä. Myöhemmin käy ilmi, että ajasta ikuisuuteen siirtynyt isä jätti Vitolle varsin messevän velkataakan taakseen, ja Joe aikoo nyt periä saatavat keikka kerrallaan Empire Bayn hämäräperäisemmissä ympyröissä.

Oikeiden asusteiden valitseminen on tärkeä osa mafiosoksi tuloa.

Uusi kaupunki on noin kaksi kertaa ykkösosan Lost Heavenin kokoinen - ja pirun nätti katsella. Studio on todella käyttänyt aikaa ja vaivaa varmistaakseen amerikkalaisen 1940- ja 50-luvun kaupungin autenttisuuden pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kaupat, liikennemerkit, autot ja ihmisten asusteet ovat kaikki ainakin aikaan liitettyjen stereotypioiden mukaisia ja uskottavia. Radiossa soiva aikalaismusiikki keskeytyy ajoittain sen ajan uutissähkeistä luoden uskottavaa äänimaailmaa ja humoristisiakin hetkiä vanhojen mainosten parissa.

Kokeillussa demossa pelattiin muokattua versiota tehtävästä "Wild Ones", joka sijoittuu aivan pelin alkupuolelle. Joe tarvitsee apua savukkeiden myynnissä rekasta. Pelaaja valitsee Viton asusteen ja auton, jolla kiiruhtaa Joen luokse. Jos et ole tutustunut alkuperäiseen peliin, saatat olettaa kaupungin olevan kuin GTA-pelien avoin Liberty City. Erittäin tarinavetoisen {Mafia II}:n Empire Bay on kuitenkin suoraviivaisempi kokemus, joka tarjoaa oivallisen taustan pelin juonelle, muttei juurikaan harhailun tai tutkimisen varaa. Alun perin sivutehtäviksi suunnitellut pätkätkin on integroitu osaksi pääjuonta.

Hieman ammuskeluharjoitusta ennen rasvalettien kohtaamista.

Demossa poliisien merkitystä oli tuunattu hieman alas, mutta lopullisessakaan versiossa he eivät tule olemaan ykkösosan ääriaggressiivisia kaistapäitä. Pelaaja ei myöskään rankaista punaisia päin ajamisesta tai muutaman puskurin kolhimisesta. Mutta jos aseen ottaa esille poliisin paikalla ollessa, on parempi varautua juoksemaan karkuun.

Ajan Joen luokse varovasti liikennesääntöjä noudattaen. Käy ilmi, että serkkupoika on hieman laiskanlainen ja haluaa minun suorittavan raskaammat askareet kuten laatikoiden siirtäminen tupakoiden alkuperää kysymättömien tupakoitsijoiden luokse. Pian tämä pitkäveteinen, lähes puolilaillinen raataminen onneksi keskeytetään. Joukkio "greasereitä", paikallisia huligaaneja, ilmaantuu häiritsemään bisneksiä. He ilmoittavat meidän toimivan heidän alueellaan, ja tukevat väitettään parilla molotovin cocktaililla. Joe ei tästä tykkää, ja jengin pomon lähestyessä puheet päätetään äkisti laukauksella naamaan.

Loput remmistä ottavat hatkat ja kiiruhtavat autolla pakoon, me tietysti perässä. Hyvällä ajollakaan porukkaa ei kuitenkaan saa kiinni, sillä jatkotehtävä on aseteltu niin, että Vito pistää yhdessä pomonsa kanssa huligaanit ojennukseen.

Iskuryhmä valmistautuu lähtöön.

Teräsvalimossa tapahtuva tehtäväketjun päätös on varsin suoraviivainen opetus siitä, miten lyijyä nautitaan. Suojasta suojaan liikuttaessa yhdessä ryhmän kanssa huligaaneja niitetään vasemmalta ja oikealta, ja lopulta tylysti selkään paniikin iskiessä heihin.

Toiminta tuntuu hyvältä, ja muistuttaa hieman {Uncharted}ia ja {Gears of War}ia. Ampuminen on tarkkaa ja jämäkän oloista. Aseet tuntuvat painavilta ja viholliset keskimääräistä viekkaammilta. Kaikissa jalan suoritettavissa tehtävissä ei ole ryhmää mukana, mutta suojan käyttö on läsnä alati. Jotkut tehtävät kuulemma sisältävät varjoissa hiipimistäkin, joten toivotaan että 2K Czech saa lymyämisen toteutettua yhtä laadukkaasti kuin räiskinnänkin.

Kuriositeettina rumpulippaan tyhjentyessä pelissä voi törmätä studion yhteistyökumppanin 50-luvun tuotteisiin. Kumppani on erikoisesti Playboy Magazine, jonka lehtiä voi löytää kaupungista yhteensä 50 kappaletta. Demosta löytynyt 50-luvun numero puolialastomuuksineen oli nykymittapuussa varsin kesy. Erikoista, ja hieman nolostuttavaa.

{Mafia II} sisältää koko joukon näitä iki-ihania miestenlehtiä.

Tehtävän loppupuolella Vitoa ja Joeta kohtaa pieni dilemma. Huligaanit makaavat raatoina lattiassa, mutta palopommitetut tupakit eivät myy kovinkaan hyvin markkinoilla. Pomon rahat pitäisi kuitenkin jostain kääräistä. Onneksi pihalta löytyy pari entisten omistajien jälkeensä jättämää hot rodia, joilla voi kivasti päräyttää autojen alkuperästä vähemmän piittaavan diilerin luokse.

Demo loppui näille main, mutta en malta odottaa seikkailun jatkumista Viton kanssa. Elokuvamainen ote, pienet yksityiskohdat ja jämäkkä pelattavuus yhdessä fiftaritunnelman ovat jo valmista paketoitavaksi. Toivottavasti studio pystyy pitämään demon tason yllä koko pelin ajan. Jos näin käy, meitä odottavat hyvät ajat.

kääntänyt: Matti Isotalo