The Gardens Between

The Gardens Between alkaa, kun kaverukset Arina ja Frendt ovat viettämässä sadepäivää puumajassa. Hökkeli irtoaa mystisten voimien avustamana oksilta ja ampaisee kohti omituista rinnakkaisulottuvuutta. Ajan tuolla puolen odottaa puutarhasaaria pursuava maailma, jonka omituisia saarekkeita tutkimalla Arina ja Frendt alkavat päästä hitaasti mutta varmasti salaisuuksien jäljille.

The Gardens Between muistuttaa näppituntumaltaan hieman hämmentävällä tavalla LocoRoco-seikkailuita - pelaaja ei ohjaa pääkaksikkoa vaan pelimaailman aikaa. Ohjaimen olkanäppäinten painelun myötä aika ja päähenkilöt kulkevat kentässä olevalla polulla joko taakse- tai eteenpäin, ja pelaajan tehtävä on kuljetella hahmoja kentissä. Tason lopussa odottavan ulottuvuusportin luokse ei kuitenkaan niin vain kävellä: kivirakennelman aktivoimista varten Arinalla pitäisi olla energiaa tihkuva valopallo kannettavan lyhtynsä kyydissä, ja Frendt puolestaan osaa vedellä uusia liikkumis- ja toimintamahdollisuuksia tarjoavista vivuista. Lisäksi matkan varrella on tukkeutuneita reittejä, energiapalleron itseensä imaisevia pienikokoisia mustia aukkoja ja omituisia palikkaolentoja, jotka loikkivat ympäriinsä.

Pelaajan on osattava hyödyntää ympäristöään eri tavoilla kokeilemalla esimerkiksi vivuista vetelyn seurauksia sekä loikkivien palikoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Ihan perustoimintona on hyvä muistaa joka kentässä, että energiapallolla varustetun lyhdyn voi läntätä palikkaolennon päälle, ja näin arvokkaan valolastin saa kuljetettua vaarojen ohitse. Palikkaukolle turvallisen reitin raivaaminen on toki oma juttunsa.

Tasoista löytyy myös sinisiä geometrisiä pylväitä, joiden luo päästessään Arina osaa kelata aikaa taaksepäin yksittäisen esineen kohdalla ja asetella esimerkiksi ilmassa lentävän objektin otolliselle paikalle vaikuttamaan koko kentän tapahtumiin. Kaiken kaikkiaan aivopähkinät ovat loistavasti suunniteltuja kokonaisuuksia, joista käryn saaminen vaatii kunkin tason erikoisuuksien kokeilemista ja kentän rakenteen hahmottamista.

<newpage>

The Gardens Between on tasosuunnittelultaan melkoinen täysosuma. Puutarhasaaret ovat täynnä enemmän tai vähemmän arkista roinaa, kuten ämpäreitä, sohvia, eväslaatikoita, pyöränraatoja, pääkalloja ja pelikonsoleita - tavaraa tursuavat tasot olisivat melkoisen konmarituksen tarpessa, mutta yksityiskohtainen ja värikäs kenttäsuunnittelu on rehellisesti sanottuna upeaa katseltavaa. The Gardens Between tuo värimaailmallaan ja yksinkertaisen sarjakuvamaisella grafiikallaan varsin vahvasti mieleen niin ikään omassa tavarataivaassaan pyörineen Katamari Damacy -klassikon.

Puutarhasaarille levinneet roinat ja niihin vaikuttaminen edellä mainituilla tavoilla ovat erittäin tärkeässä osassa, ja The Voxel Agentsin visionäärit ovat kyllä osanneet ottaa kaiken irti arkisista kamoista. Valtavan pyykkitelineen ympärillä kirjaimellisesti pyörivä saari on huikean hauska ja haastava pelipähkinä, ja viihde-elektroniikan sähköistämä saari röyhkeine videopeliviittauksineen on myös varsin hersyvää pelattavaa.

Rauhallinen mutta hivenen unohdettava taustamusiikki kulkee hienosti pelaamisen taustalla, ja The Gardens Betweenin tarina puolestaan etenee mukavan hienovaraisesti ja yksinkertaisesti ilman minkäänlaista dialogia. Kaverusten taustat aukenevat mukavasti seikkailun edetessä, sillä puutarhasaarilta löytyvät rojut liittyvät yllättävillä ja lopulta varsin konkreettisilla tavoilla kaksikon menneisyyteen. Esimerkiksi rakennustarpeiden peitossa olevat kentät kertovat hienovaraisella tavalla puumajan pykäämisestä ja niin edelleen. Pidin kovasti siitä, että Arinan ja Frendtin seikkailu ei lähde missään vaiheessa huitelemaan vaikkapa The Witnessin tai The Talos Projectin filosofisiin sfääreihin - tarina pysyttelee mukavasti jalat maassa, vaikka The Gardens Between viekin pelaajan tähtien tuolle puolen.

The Gardens Betweenin suurimmat kompastuskivet ovat pääosin teknisiä. Ruudunpäivitys nikottelee harmittavasti ja tunnelmaa väkisinkin latistavasti tasojen alussa, kun kamera esittelee tutkittavana olevaa saarta. Välillä kameralla on myös tapana seurata hahmojen liikkumista varsin epäedullisista kuvakulmista, kuten korkealta yläilmoista, jolloin alapuolella räpiköivien hahmojen tekemisten seuraaminen vaikeutuu. The Gardens Between ei ole myöskään erityisen pitkä peli esimerkiksi kenttien lukumäärän suhteen, mutta laadun voi kyllä sanoa korvaavaan määrälliset puutteet varsin avokätisesti. Lisäksi tasot muuttuvat pelin edetessä varsin pitkiksi ja haastaviksi kokonaisuuksiksi, joiden selvittäminen ja tutkiminen ottavat kyllä oman aikansa - tekemistä siis kyllä piisaa normipeliä huokeampaan hintalappuun nähden.

The Gardens Between on syvällinen, monipuolinen ja kutkuttavia aivopähkinöitä sisältävä pulmapeli, jonka arvoituksellisen ja loistavasti suunnitellun maailman pariin palaa aina yhtä mieluusti.