Gremlins - Riiviöt
Elokuvan Riiviöt 25-vuotisjuhlajulkaisu osoittaa, että kiusankappaleet eivät ole juurikaan vanhentuneet. Konsepti toimii edelleen ja häivähdys kasaria aiheuttaa vain lisähilpeyttä.
Mitenkäs se tarkalleen menikään? Ei kirkasta valoa, ei vettä eikä varsinkaan ruokaa puolenyön jälkeen. Näillä eväillä lähdettiin terästämään muistoja elokuvasta Gremlins - Riiviöt, jonka valmistumisvuonna allekirjoittanut ei ollut vielä edes syntynyt. Onneksi 90-luvun lähetessä tuttavaperheen vanhempi lapsi tajusi pelotella pientä tyttöä näillä kiusanhengillä ja nyt paluu traumoihin oli varsin mielenkiintoista.
Elokuvassa huonosti menestynyt keksijä Randall Peltzer (Hoyt Axton) ostaa hämyisestä kiinalaisesta kaupasta pojalleen Billylle (Zach Galligan) joululahjaksi mogwain, vaikka kauppias varoittelee siihen liittyvästä suuresta vastuusta. Gizmoksi nimetyn suloisen olennon kanssa alkaa kuitenkin heti vahingossa mennä pieleen, kun kaverin päälle kaatuu lasi vettä, ja yhtäkkiä vierellä onkin viisi pientä mogwaita. Lisää virheitä sattuu ja näistä olennoista Gizmoa lukuun ottamatta syntyy hurjapäisiä riiviöitä, jotka pistävät kaupungin täysin sekaisin.
Uusintatarkastus olisi tosin voinut tehdä hyvää, sillä K15 on elokuvalle turhan korkea. Mikroaaltouuniin räjähtävä riiviö sekä kiusankappaleiden juopottelu ja ammuskelu ovat rakennettu sen verran humoristisesti, että nuoremmatkin sen varmasti ymmärtävät. Käsikirjoittaja Chris Columbuksen kuusi vuotta myöhemmin ohjaama Yksin kotona (1990) oli Suomessa kuitenkin sallittu kaikenikäisille. Siinähän ketään ei sattunut.
Elokuvan sanomahan on tietenkin aivan huttua. Syvälliset hetket ovat usein hämmentävästi riiviöiden pahimman mekastuksen välissä, mikä tekee dialogeista tai peräti monologeista irrallisia. Myös elokuvan perimmäinen viesti ihmisen epäkunnioituksesta luontoa kohtaan on tungettu loppuun naurettaviksi viisaiksi sanoiksi. Mutta eihän tätä vakavissaan kuulukaan katsoa.
Riiviöt pursuavatkin komiikkaa. Niiden vauhdikkaat kepposet ovat hauskoja ja erityisen tehokas huumoriruiske on niiden puhe. Lähinnä ne hokevat "namnam" etsiessään uutta makuelämystä, mutta muutamia lentäviä lauseitakin kuullaan. Nauruhermoja koetellaan esimerkiksi kun riiviöiden pomo heittää raukkaparka Gizmon pyykkikuiluun huutaen perään, "Gizmo caca!" Häpeällisen yksinkertaista, mutta toimivaa.
Elokuvan ehkä parasta antia on kuitenkin itse Gizmo. Siitä on onnistuttu tekemään uskomattoman sympaattinen pörröisen olemuksen ja vaihtelevien ilmeiden ansiosta. Katsojan sydän sulaa Billyn soittaessa ja Gizmon laulaessa mukana, lopulta korjaten pojan soittoa oikeaan nuottiin. Ainakin minä tiedän, mitä haluan joululahjaksi.
Gamereactor Suomi
