Singstar Queen
Sony on jatkanut Singstar-levyillään Abballa aloittamaansa tietä, ja kasannut uuden kokoelman legendaarisen rockyhtye Queenin kappaleista. Kun levy eksyi käsiimme, kasasimme nelihenkisen koplan käyttämään illan pelin läpilaulamiseen, ja kaiken kaikkiaan on tunnustettava että illan saisi kehnommillakin eväillä kulumaan.
{Singstar Queen} on kaikin puolin tuttua tavaraa aiempien {Singstar}ien ystäville. Eri pelimoodit ovat vanhoja tuttuja, ja muutenkin peli toimi kuten aiemmat, eli kieltämättä varsin hyvin. Queen-levyllä ei rap-kappaleita ole, joten suhteellisen rasittavaan rytmibarometrimoodiin ei levyllä törmää. Duettoja laulavien on hyvä tietää, että melko monen kappaleen duetto-moodissa lauletaan stemmoja, joiden toteutus on {Singstar}-perinteen mukaan vähän eksoottinen: joskus stemmaa laulavan on aika hankala pysyä kärryillä siitä mitä suustaan on tarkoitus päästää, ja jos vaikka nuotit saisikin kohdalleen käy ykköslaulajan tukeminen koko kappaleen ajan aikalailla tylsäksi. Toisin kuin aiemmissa levyissä, {Singstar Queen}issa tätä oli häiritsevän paljon, joten muut laulumoodit - kuten mikrofonin kierrätys ja kamppailu - toimivat paremmin.
Kappalevalikoima on melko onnistunut. Queenin legendaarisimmat kappaleet löytyvät kolmospleikkarin levyltä, ja vain yhtä, I'm Going Slightly Madia jäätiin kaipaamaan. Playstation 2:n versiosta puuttuu kolmospleikan levyltä löytyvät A Kind of Magic, I Want to Break Free, Killer Queen, Radio Ga Ga ja The Show Must Go On, joita voi pitää jo merkittävänä puutteena. Onneksi Radio Ga Ga löytyy aiemmalta {Singstar Anthems} -levyltä ja The Show Must Go On puolestaan {Singstar Rock Ballads} -platalta, mutta jos noita kahta levyä ei ole, jää Queen-ilta kyllä selkeästi muutamaa kappaletta vajaaksi.
{Singstar Queen}ia on helpoin verrata aiempaan yhden orkesterin tuotannosta kastattuun levyyn, {Singstar Abba}an. Abban selkeiden, menevien tanssirallatusten jälkeen Queen tuntuu piristävältä. Itse olin levyä halkilaulavasta nelikosta se ainoa, jonka laulua ja keskimääräisen tukkijätkän kuorsaamista on vaikea erottaa toisistaan. Siinä missä Abbaa hoilatessa pisteitä sain vähän pienemmälläkin yrityksellä, Queenin kappaleet vaativat pientä yritystä ja pelaamiseen sortumista, jottei joukkueeni olisi hävinnyt ihan jokaista koitosta. Queenin kappaleet ovat siis hieman haasteellisempia, etenkin laulajille jotka eivät tunne kappaleita kuin omia taskujaan. Ongelmaksihan tämä muodostuu vain, jos laulutaito tai kappaletuntemus on olennaisesti huonompi kuin muilla paikallaolijoilla. Ja sehän toisaalta pätee kaikkiin muihinkin {Singstar}-levyihin.
Queenin tuotanto on kaiken kaikkiaan hyvin peliin sopivaa, ja kappaleiden vaihtelevuus tuo peliin lisäpotkua. Esimerkiksi Bohemian Rhapsody on kiistatta koko pelisarjan hauskimpia hoilattavia, ja kun Show Must Go Onin vetää paatoksella, hiljenee koko naapurusto silkasta kunnioituksesta musiikkitaidetta kohtaan. Tai, kuten minun tapauksessani, soittaakseen poliisille.
{Singstar Queen} näyttää ja kuulostaa hyvältä. Valikkojen ulkoasu ja musiikki on bändille sopivia. Levyllä on paljon {Singstar}-kelpoisia kappaleita, ja monet biiseistä ovat yksinkertaisesti niin suosittuja ja kuuluisia, että vain harva jää tästä kokoelmasta täysin kylmäksi. Koko illan viihteestä levy ei käy, mutta lunastaa kyllä kiistatta paikkansa {Singstar}in ystävän pelihyllyltä. Playstation 3:n versio on kattavampi, ja sen mukana tulee lisäksi pääsy Sonyn Singstar-musiikkikauppaan. Jos Playstation 3 on jo hankittu, tai hankintaa on harkittu, on {Singstar Queen} hyvä tekosyy lisää siirtyä laulamaan PS3:n riveissä: joulunalun päivityksen jälkeenhän kaikki kolmospleikkarin Singstarit - myös {Singstar Queen} - tukevat kakkospleikkarin {Singstar}-levyjä ja mikrofonitkin ovat yhteensopivia. Lauluharrastuksen päivittäminen uudelle konsolisukupolvelle siis vaatii vain yhden PS3:n Singstar-levyn, ja {Singstar Queen} on erinomainen valinta tähän.
Gamereactor Suomi
