The Division

Gamereactor on päässyt kokeilemaan {The Division}ia monta kertaa erilaisten tapahtumien yhteydessä, mutta tällä kertaa hetken testailun sijaan pääsimme pelin Manhattanin pariin neljäksi tunniksi. Suoritimme pari ensimmäistä tehtävää, osallistuimme lukuisiin satunnaistapahtumiin ja niittasimme aivan liian monta ystävällistä Agenttia Dark Zone -pelialueella. Yhteenvetona voin sanoa, että hauskaa oli.

{The Division} poikkeaa virkistävällä tavalla Ubisoftin perinteisestä avoimen maailman pelien kaavasta. Kaupunkia ei vallata kortteli kerrallaan joltain "suurelta, rikkaalta pahikselta". Kartta ei avattaessa täyty ikoneista, sivutehtävistä ja keräiltävistä esineistä. Edes (radio)tornien huipulle ei tarvitse kiipeillä pelialueen paljastamiseksi. {The Division} yrittää olla monta asiaa yhtä aikaa: moninpeli, roolipeli ja räiskintäpeli. Mutta ennen kaikkea se yrittää olla erilainen peli.

Pelin parissa viettämäni aika voidaan jakaa kahteen osaan: alun pari tuntia nelostason ja seuraavat kaksi reilusti kovemman 20-tason hahmolla. Pelin avoimuuden tarkka luonne on monille vielä epäselvää. Voiko peliä pelata yksin (kyllä voi) vai ovatko muut pelaajat jatkuvasti läsnä (vain, jos itse haluat). Leijonanosa kaupungista on omistettu PvE-taistelulle (pelaaja tietokoneen ohjastamia vihollisia vastaan) ja näillä kaduilla voit liikkua itseksesi tai maksimissaan kolmen liittolaisen kanssa. Tehtävät, kuten panttivankien pelastaminen tai vihollisjengin hoitaminen, suoritetaan yhdessä. Yksinpelaajien ei tästä ja pelinkehittäjien vakuutteluista huolimatta kannata vielä iloita. Tästä pitää huolen vihollisten kestämän tulituksen määrä. Helpommatkin tehtävät muuttuvat yksin pelatessa vaikeiksi näiden luoti-imureiden takia. Peli alkaa loistaa kirkkaasti vasta, kun pelaat tiimissä.

Tulitaistelut muuttuvat porukan myötä, Ubisoftin muiden uusien pelien (mm. {Rainbow Six: Siege}) tavoin, astetta taktisemmiksi. Kaikki aloittavat samalta viivalta, sillä erillisiä hahmoluokkia ei ole. Sen sijaan erilaiset opittavat taidot kuten "medical", "tech" ja "security" erottelevat parantamiseen keskittyvät taistelulekurin security-taitoihin panostavasta tankista. Jos valinnat alkavat kyllästyttää, niitä voi vaihtaa suoraan valikosta. Toimivan ryhmän löytäminen on näin ollen huomattavasti helpompaa verrattuna massiivimoninpeleihin, joissa kahta saman hahmoluokan edustajaa ei mahtunut samaan poppooseen. {The Division}issa teknohemmo voi vaihtaa tankiksi muutaman napin painalluksella lennosta.

Kolme kykypuuta liittyvät suoraan itse pelin juoneen. Tarina on jaettu kolmeen osaan, jossa lekurit etsivät kaiken tuhonneelle virukselle parannusta, insinöörit pistävät kaupunkia takaisin kasaan ja security-osasto vastaa järjestyksen palauttamisesta kaaokseen. Pelkkään lääkäröintiin panostava saa vaivanpalkakseen erinomaisen parantajan, muttei pärjää muilla osa-alueilla kummoisesti. Kaksi läpäisemääni tehtävää sisälsivät vihollisten raivaamista panttivangin ja tärkeän datapaketin tieltä. Molemmat tuntuivat poikkeavista tavoitteistaan huolimatta varsin samankaltaisilta, joten toivottavasti valmiissa pelissä on lisää vaihtelua tältä osin. Pelin vaikeimman sisällön luonnetta on myös vaikea ennustaa tässä vaiheessa. Haastattelussa kävi ilmi, että maksimitaso pelissä on 30 ja sitä varten Manhattanilla saa paukutella sydämensä kyllyydestä. Alkupuolen tehtäviä on myös mahdollista pelata korkeammalla vaikeustasolla pääkampanjan läpäisyn jälkeen. Jälleen kerran, toivon että lopullisessa pelissä sisältö on monipuolisempaa, sillä en jaksa uskoa monen olevan kiinnostunut jauhamaan samoja tehtäviä uudestaan ja uudestaan.

Edistymisen tunne puuttuu monista avoimen maailman peleistä hahmonkehitystä lukuun ottamatta. Voit suorittaa lukemattoman määrän tehtäviä massiivimoninpelissä pelimaailman muuttumatta. {The Division} kärsii samasta ongelmasta, mutta Ubisoft Massive lievittää kipua elegantilla ratkaisulla. Jokaisen operaation jälkeen pelaaja palaa tukikohtaansa raportoimaan ja vastaanottamaan seuraavan tehtävänsä. Tukikohta on henkilökohtainen ja edustaa täten omaa edistymistäsi pelissä. Jos päätit keskittyä lekurin kampanjaan, lääkintäpisteesi muuttuu hiljalleen siistiksi ja kutsuvaksi toisten siipien jäädessä synkiksi. Vaikka omaa progressiotaan ei voi hahmottaa itse pelaamisen aikana, tukikohtavisiitit muistuttavat siitä aika ajoin.

Parin kahden muun pelaajan kanssa suoritetun alkuvaiheen tehtävän jälkeen siirryimme huippuunsa päivitettyjen 20-tason hahmojen saappaisiin. Uusien tarinatehtävien sijaan päätimme hypätä aidan yli kaupungin keskustaan. Tällä "Dark Zonella" virus on tehnyt pahinta jälkeään ja kaikki yhteydenpito on katkennut. Tämä alue on muusta pelistä poiketen avoin pelaajien välisille taisteluille. Parhaat varusteet löytyvät luonnollisesti Dark Zoneilta, joten isoa riskiä voi seurata iso palkinto. Löydetty roju säilötään ensin automaattisesti kirkkaan keltaiseen selkäreppuun, joka on kaikille sinua tarkkaileville silmäpareille selvä indikaattori mahdollisesti arvokkaasta tavarasta. Kauppaneuvottelut hoidetaan poikkeuksetta lyijyllä. Dark Zonelta kerätyt esineet pitää myös puhdistaa ennen käyttöä, joten ne pitää ensin saattaa helikopterin laskeutumisalueelle siistimistä varten. Alueella ammuttava valoraketti aloittaa painostavat hetket, kun sekä helikopteri että saaliinhimoiset pelaajat saapuvat paikalle. Tähän asti iloisesti mukanasi viihtyneet ryhmän muut jäsenet voivat myös kääntyä sinua vastaan viimeisellä sekunnilla, joten paranoian tunne on taattu. Jos päätät ampua varmuuden vuoksi itse ensin, sinut merkataan pahikseksi (Rogue Agent). Pahaksi menneitä agentteja taas saa ampua (ja ryöstää) huoletta. Järjestelmä pistää todenteolla miettimään, kehen voi luottaa vai onko jokainen lopulta omillaan?

{The Division} on ensisijaisesti roolipeli ja vasta toissijaisesti räiskintä, josta merkittävimpänä todisteena viholliset, jotka voivat ottaa parikymmentä laukausta rintaan ennen kaatumistaan. Olemme tottuneet räiskintäpeleissä tähtäämään päähän (paitsi jos vastustajalla on hyvä kypärä) ylimääräisen vahingon tekemiseksi. Tämä pätee {The Division}issakin, mutta vähemmässä määrin. Korkeamman tason tehtävissä vastustajien kestokyky kasvaa perinteisiä räiskintäpelejä kovemmaksi. Ammuskelu sujuu muuten moitteetta, kunhan tähän ensin tottuu. Toivoisin silti, että joidenkin aseiden rekyyliä laskettaisiin ja tekoäly pyrkisi ahkerammin suojiin. Ehkä sitten valmiissa pelissä...

Ubisoft Massiven visio Manhattanista ei sen sijaan kaipaa korjaamista. Kaupunki on Ubisoftin luomusten joukossa selkeää kärkikastia täynnä yksityiskohtia, tuttuja rakennuksia ja sisätiloja. Pelin ilman latausruutua tapahtuva PvE:stä PvP:hen siirtyminen on todella vaikuttava suoritus ja asettaa riman korkealle samankaltaista kokemusta hakeville pelistudioille. Pelissä on täysi vuorokaudenajan vaihtelu sääoloineen, joten lumimyrsky saattaa yllättää ulkotiloissa räiskivät. Samalla tavalla sumun laskeutuessa näkyvyys heikkenee sekä pelaajilla että myös vihollisilla.

Ubisoft tietää, että {The Division}illa on paljon paineita. Sen on luvattu olevat paljon kaikenlaista ja julkaisun viivästykset ovat vain nostaneet panoksia. Toisaalta jos peli toteuttaa minkä lupaa, monet viime vuosien virheet voidaan vähitellen siirtää historiaan. Ubisoft yrittää keksiä itsensä uudelleen aikana, jolloin monet muut isot yritykset yrittävät vältellä riskejä parhaansa mukaan tyytyen toistamaan kannattavaksi todettua kaavaa. {The Division} on iso riski, josta voi seurata iso palkkio.