Buzz! Junior: Riemuralli

Buzz! Junior Riemuralli lupaa hauskaa ja helppoa viihdettä koko perheelle. Toteutus on tässä tapauksessa vain niin heikkoa, että viihdettä tästä pelistä ei saa irti millään. Koko peliä vaivaa viimeistelemättömyys, joka näkyy jo alkuvalikoista. Kun valitsee valikosta yksinpelin ja päätyykin pelaamaan joukkuepeliä, ei voi kuin raapia päätään ihmetyksestä. Yksinpeliä varten täytyy valita moninpeli, jota voi pelata myös yksinpelinä. Sama tilanne toistuu myös muissa valikoissa, joissa ovat kuvat ja tekstit menneet pahemman kerran sekaisin.

Riemuralli on nimensä mukaisesti enimmäkseen kilpa-ajoa ja mukana on myös muutamia erilaisia minipelejä. Suurin osa peliajasta kuluu kuitenkin erilaisilla autoilla, veneillä ja lentokoneilla kaahatessa. Näillä ajaminen on todella helppoa ja yksinkertaista. Summerin painaminen kaasuttaa, irti päästäminen jarruttaa ja värinäppäimistä aktivoidaan turbo. Hyvä puoli tällaisessa ohjausmallissa on, että ihan pienimmätkin pelaajat oppivat sen helposti. Toisaalta vähänkään kokeneemmalle pelaajalle peli on turhan helppo. Suurimman osan peleistä voittaa pelkästään sillä, että muistaa päästää kaasusta irti tiukemmissa mutkissa.

Pelaajat kisaavat autoilla ja veneillä hyvin eksoottisissa maisemissa. Välillä ajetaan Etelänavalla ja heti perään hypätään Inkojen temppeliin syvälle viidakon uumeniin. Ainoa kompastuskivi näissä radoissa on niiden tuhottoman yksinkertainen luonne. Ne ovat kaikki erittäin lyhyitä pyrähdyksiä, joissa on ehkä yksi tiukka mutka. Pelaajan tarvitsee olla vain sen verran hereillä, että hän muistaa tässä yhdessä mutkassa päästää kaasusta irti. Kentissä saattaa olla myös jokin satunnainen vaaratekijä, kuten radalla möyryävä peikko tai uiva valas, mutta näiden osuus radan tapahtumiin jää hyvin pieneksi. Ratojen monotonisuus ja ajamisen yksinkertaisuus tylsistyttää todella nopeasti.

Lentäminen on pelissä vielä turhauttavampaa kuin muilla ajokeilla viilettäminen. Lentämistehtävät ovat kaikki sivulle päin vieriviä kenttiä, joissa pelaajan tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon ilmapalloja. Summerin painaminen nostaa lentokonetta ja siitä irti päästäminen laskee sitä. Kuten auto- ja venekentissä, myös lentämiskenttiä vaivaa yksinkertainen rakenne ja kenttien samankaltaisuus.

Riemurallissa on myös minipelejä, joissa muun muassa lytätään autoja, tanssitaan autoilla diskossa ja niin edelleen. Nämä minipelit noudattavat poikkeuksetta samaa kaavaa keskenään, eli niissä täytyy painaa oikeaa nappia oikeaan aikaan. Yleensä voittajaksi selviää nopeimmin reagoiva pelaaja. Häviöt voivat tulla tällöin ohjauksen epätarkkuudesta, sillä välillä peli ei reagoi napinpainalluksiin mitenkään. Tämä on todella rasittavaa oikeaa ajoitusta ja refleksejä vaativissa minipeleissä.

Koko komeuden kruunaa tuhottoman huono ja ruma ulkoasu. Kentät ovat rumia, eikä niissä ole yksityiskohdista tietoakaan. Ajotehtävissä kamera on aivan liian kaukana ja kaikki pelaajat näkyvät lähinnä pieninä pisteinä. Onneksi sentään minipeleissä sentään näkee jotain. Äänissäkään ei ole kehumista ja selostajien kommentit alkavat pian riipiä. Kun rataa ajaessaan kuulee saman "Kiva sivuluisu vihreä!" -huudon parikymmentä kertaa, tekee mieli kääntää äänet kokonaan pois.

Buzz! Junior: Riemuralli oli hirvittävä pettymys. Peli lupaa ajoviihdettä koko perheelle, mutta tarjoaa tylsiä, itseään toistavia ratoja ja viimeistelemätöntä toteutusta.