Democracy 3

{Democracy 3} on nimensä mukainen peli, joka pyrkii mallintamaan erilaisia demokraattisia järjestelmiä, nyt nähtävästi kolmatta kertaa. Itse en koskaan ehtinyt aiempien pelien äärelle, mutta otin innolla vastaan tämän tilaisuuden, odottaen kenties jotain {Fate of the World}in kaltaista kokemusta.

Kyseessä on kuitenkin kuivakkaampi elämys, jota ei tietenkään voisi uskoa poliittisesta simulaattorista. Pelin maailma esitetään kartan sijasta eri osa-alueisiin jaettuna kenttänä, jossa kupliin upotetut ikonit edustavat erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, veroja, poliittisia valintoja ja niin edelleen. Vaikka näkymä alussa vaikuttaakin sekavalta, tottuu siihen jo parin pelikerran jälkeen. Näiden kaikkien kuplien väliset vuorovaikutussuhteet ovat pelaajan selailtavissa niiden välille muodostuvien linjojen avulla. Ne toki esitetään yksi verkosto kerrallaan, koska muuten näkymästä tulisi käsittämätön hämähäkinverkko.

Kyseessä on kätevä ja suurimmaksi osaksi intuitiivinen tapa esittää monimutkaisia suhteita. Intuitiivisuus kärsii tosin aavistuksen verran pelin pyrkimyksestä välttää erilaisten asioiden arvottamista. Vaikka tämä on ymmärrettävä ja hyvä periaate, tarkoittaa se sitä, että vuorovaikutussuhteissa vihreä merkitsee aina jonkin arvon nousemista ja punainen sen laskemista. Siksipä niin työttömyyden, rikollisuuden kuin kansanterveydenkin nousu on "vihreä asia", kun taas vaikkapa koulutustason, köyhyyden ja rotuvihan lasku ovat "punaisia asioita". Tämä tekee todellisen tilanteen hahmottamisesta välillä vaikeampaa kuin sen tulisi olla, koska intuitio sanelee jotain ihan muuta.

Pelaajan tehtävänä on käyttää neljännesvuosittain uudistuvaa poliittista pääomaansa erilaisten päätösten tekemiseen. Päätöksiä voivat olla joidenkin verojen nostaminen tai laskeminen, tiedustelupalvelun rahoituksen määrittely tai vaikka bussikaistojen rakentaminen. Erilaisia vaihtoehtoja piisaa, ja kuten sanottua, kaikki vaikuttaa lopulta kaikkeen, joten tasapainossa voi olla hakemista. Samalla pitäisi myös miellyttää kansaa, joka voi äänestää pelaajan pois vallasta tai ääritapauksessa "äänestää" tämän vaihtoon sala-ampujan luodilla.

Tämän pääosin oivan käyttöliittymän taakse kätkeytyy valitettavasti ohut peli. Democracy 3 pyrkii jäljittelemään äärimmäisen monimutkaista järjestelmää useassa eri maassa. Perusvalikoimasta löytyvät muun muassa Britannia, Ranska ja Yhdysvallat, mutta loppujen lopuksi nämä tuntuvat kovin samanlaisilta. Kyllä, lähtökohdat ovat erilaiset ja eri mailla on erilaisia ongelmia, mutta ne ratkeavat kaikki samalla kaavalla, ja kun budjetti on viimein tasapainossa, jää pelaaja ihmettelemään, mitä sitten pitäisi tehdä. Pelastamaansa maata voi jäädä säätelemään haluamaansa muotoon, mutta kun samat "satunnaiset" tapahtumat toistuvat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, alkaa hohto hävitä matkalle.

Tämä on kovin harmillista, koska Democracy 3 voisi olla nerokas peli. Se vain kaipaisi kovasti lisää persoonallisuutta. {Crusader Kings II} voi vaikuttaa tässä oudolta vertailukohteelta, mutta Democracy 3 voisi hyötyä juuri tällaisesta tarinallisuudesta, joka toisi persoonallisuutta muuten ohuesti naamioiduista Excel-taulukoista koostuvaan peliin.

Democracy 3 voi vielä löytää pelastajansa modaajista, jotka ovat jo nyt lisänneet peliin muun muassa Suomen. Omilla jaloillaan peli on kuitenkin melko hontelo esitys, joka ei yksinkertaisesti ole saavuttanut potentiaaliaan. Täytyy silti sanoa, että sen yritys mallintaa yhteiskunnallisia ja poliittisia suhteita on mielenkiintoinen kokemus, joka voi antaa ajattelemisen aihetta politiikasta kiinnostuneille pelaajille, tai ainakin uusia väittelynaiheita foorumeille.