Broken City

Nimekkäillä näyttelijöillä ladattu Broken City kertoo likaisesta pelistä New Yorkin paikallispolitiikan huipulla. Ajoittain leffa tavoittaa jännityksen, mutta suurimman osan ajasta mielenkiinnon pitää yllä vain halu tietää loppuratkaisu.

Poliisi Billy Taggartia (Mark Wahlberg) syytetään murhasta, mutta hän saa vapauttavan tuomion. Valitettavasti episodi samalla päättää hänen uransa, vaikka istuva pormestari Nick Hostetlerin (Russel Crowe) osoittaakin hänelle henkilökohtaiset kiitoksensa. Seitsemän vuoden kuluttua sama poliitikko pyytää Taggartia selvittämään, kenen kanssa hänen vaimollaan Cathleenilla on suhde (Catherine Zeta-Jones). Yksityisetsiväksi ryhtynyt Taggart ymmärtää olla kysymättä liikoja ja ottaa keikan vastaan. Aikaa myöten hän löytää itsensä keskeltä likaista vaalikampanjaa, murhia, kiinteistökeinottelua ja vaikka mitä.

Tarinassa on sinänsä hyvät ainekset, mutta kokonaisuus ei hahmotu järkevässä tai kiinnostavassa tahdissa katsojalle. Ärsyttävintä on kuitenkin sisällyttää mukaan asioita, jotka eivät tuo mitään lisäarvoa tarinaan. Näistä kärjessä on liikaa ruutuaikaa saava selonteko kilpailevan pormestariehdokkaan Jack Valliantin (Barry Pepper) seksuaalisesta suuntautumisesta. Mukaan mahtuu myös kerronnan kannalta kaksi täysin tarpeetonta henkilöhahmoa.

Taggartin tyttöystävä Natalie (Natalie Barrow) ja hänen sihteerinsä Katy (Alona Tal) ovat toki kauniita katsoa, mutta elokuva olisi toiminut aivan hyvin ilman heitäkin. Samoin näiden kahden mukana elokuvaan tulevat sivuhahmot olisi voitu jättää kokonaan pois. Tällaiset ratkaisut luovat kuvan omaan tekstiinsä ihastuneesta käsikirjoittajasta, joka ei ole halunnut tehdä tarinaan tarvittavia poistoja.

Elokuvalliset ansiot ovat hyvällä tasolla. Näyttelijät tekevät duunia palkkansa eteen. New York näyttäytyy samaan aikaan kutsuvana ja toisaalta likaisen pimeänä. Tummien värien käytöllä on haluttu korostaa film noir -tyyliä, mikä onnistuukin kohtuullisesti. Katsomiskokemuksen uhkaavat silti kampittaa - kuten tuli jo todetuksi - jännityksen lähes täydellinen puuttuminen ja tarinan kannalta merkityksettömien asioiden ja henkilöiden mukaan ottaminen.

Lisämateriaaleissa ei ole tekstitystä lainkaan, mutta englannintaitoisille mukana on joukko poistettuja kohtauksia sekä puolituntinen katsaus leffan tekemiseen. Ohjaajan ja käsikirjoittajan selostukset valottavat hyvin heidän tausta-ajatuksiaan tuoden hieman lisäarvoa katsomiskokemukseen.

Nautinto Broken Cityn katsomisesta riippuu omista arvostuksista. Itse nostan hyvän tarinan kaiken muun yläpuolelle, minkä vuoksi jouduin pettymään. Hyvätkään näyttelijät eivät tee leväperäisesti kerrotusta tarinasta onnistunutta.