Super Stardust Portable

Super Stardust Portable oli ainakin suomalaisesta näkökulmasta yksi vaisuhkojen E3-messujen piristävimmistä yllätyksistä. Sonyn tulevien PSP-pelien videokimarassa vilahtanut Super Stardust Portable näytti jo muutaman sekunnin videon perusteella hienolta, aivan kuten ensiluokkaisesta teknisestä osaamisestaan tunnetun studion peliltä sopii odottaakin, mutta eräs kysymys heräsi: Kuinka kahden ohjainsauvan varaan rakennettu pelimekaniikka saadaan käännettyä PSP:lle, jossa ei ole kuin yksi ohjainsauvan korvike? Kokeilemani perusteella hyvin.

{Super Stardust HD}:ta tuntemattomille kerrataan nopeasti pelin perusidea. Pelaaja ohjaa ylhäältä kuvattua avaruusalusta, jolla voi lentää vapaasti ylös, alas ja sivuille. Samalla voi myös tulittaa mihin tahansa suuntaan, riippumatta liikkeen suunnasta. Vihollisina urhealla avaruushävittäjällä on sekä paloiksi murskautuvia asteroideja että monenlaisia avaruusaluksia.

Housemarquella ei ole ihmetelty PSP-sovituksen ohjausratkaisua tarpeettoman vaikeasti. Tai itse asiassa kaikki vaihtoehdot konsolin väärinpäin kääntämisestä lähtien käytiin tiettävästi läpi, mutta valittu ratkaisu on suoraviivainen.

Vasemman peukalon alle jäävällä analogisella ohjauslevyllä ohjataan avaruusalusta ja eri suuntiin tulitus hoidetaan oikean peukun alle jäävillä kuvionapeilla. Kolmiota painamalla ammutaan ylöspäin, neliötä painamalla vasemmalle. Kolmion ja neliön yhteispainalluksella ammutaan vasemmalle yläviistoon, ja nappeja rämpyttämällä tulitukseen saa hajontaa. Lisäksi sulatussäteen saa pyörimään aluksen ympärillä painamalla kolme tulitusnappia pohjaan. Tulittaminen tuntuu erilaiselta kuin Super Stardust HD:ssa ja täyden tehon saavuttaa vasta pienen totuttelun jälkeen, mutta kokonaisuutena ratkaisu on kevyesti toimiva ja parempaakaan menetelmää on vaikea keksiä. Turbosyöksy ja pommi laukaistaan hartianapeista, aseen vaihto onnistuu vikkelästi ristiohjaimesta näpäyttämällä.

Super Stardust HD on kuuluisa teknisestä ilotulituksestaan, joten myös Super Stardust Portablelta on lupa odottaa paljon. Housemarque on onnistunut tässäkin suhteessa hyvin, sillä pelin tunnistaa välittömästi Playstation 3 -herkun sukulaiseksi. Ruudunpäivitys on silkkisen sulava 60 kuvaa sekunnissa, räjähdyksissä ja kipinöissä ei pihtailla ja sähinää riittää. PSP:n hidas näyttö jää selvästi jälkeen pelin tapahtumille, mutta ei laitteen rajoituksista johtuva 'liikkeenpehmennys' pahalta näytä. Peli käyttää PSP:n täyttä 333 MHz:n suoritintaajuutta, joten langattoman verkkoyhteyden yli toimivaa moninpeliä ei ole.

Pelilliset muutokset ovat lisäpaketeilla päivitettyyn Super Stardust HD:hen verrattuna vähäisiä. Pelin taustalla ei enää näy kolmiulotteista planeettaa, mutta pelialue kiertyy kuitenkin yhtenäiseksi muutaman ruudun matkalla. Uusista pelimuodoista erilaisin ja hauskin on Impact, jossa ei voi ampua lainkaan. Pelaajalla on käytössään vain pommit ja turbosyöksy, johon kuitenkin saa lisävauhtia vihollisiin törmäämällä. Hyvin tähdätty ja oikeaan suuntaan kammettu syöksy voi jatkua sekuntikaupalla kymmenien vihollisten läpi. Impact sopii muutaman minuutin kestonsa vuoksi mainiosti matkaviihteeksi, mikä on tietysti hyvä juttu käsikonsolipelille.

Knoppitietona voidaan mainita, että Super Stardust Portablen oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus olla Super Stardust HD:n tapaan saatavilla vain PSN-verkkokaupasta. Jenkkimarkkinan pomot halusivat pelin kuitenkin myös UMD-levylle, mikä on vähän hassua. Esimerkiksi Playstation 3:n {Siren Blood Curse} ja {Ratchet & Clank Future: Quest for Booty} eivät saa Yhdysvalloissa levyjulkaisua lainkaan, toisin kuin Euroopassa.