F1 2012

"Ainahan se on haaste." Näin kiteytti Codemastersin F1-pamppu Stephen Hood uusien osien tehtailun jokavuotiseen tahtiin. Rajallinen kehitysaika on kompastuskivi suurille mullistuksille, eikä harmaantuva konsolisukupolvikaan auta hyppäyksen aikaansaamisessa. Ongelma on yhteinen monille urheilupeleille, mutta toisin kuin jalkapallossa tai jääkiekossa, tässä tapauksessa itse lajikaan ei anna suuria mahdollisuuksia pelinkehittäjien luovalle sooloilulle. Jalkapallossa voi sentään aina loihtia lisää harhautuksia ja ovelampia kontrolleja, mutta yritäpä samaa auton ohjaukselle.

Codemasters on kuitenkin lähestynyt haastetta järkevästi. Vaikka Kers- ja DRS-vipstaakit ovat tuttua huttua viime kaudesta, tuntuu ensikosketus {F1 2012}:een tuoreelta. Tästä on kiittäminen ennen muuta uusittua presentaatiota. Sarjassa alusta asti mukana ollut valikkografiikka on sysätty viimein eläkkeelle, ja sen tilalla on pelkistetympi, mutta monin verroin tyylikkäämpi ratkaisu. Enää pelaaja ei kävele pelimuotoihin lehdistöä kuhisevalla varikkoalueella, vaan pelimuodot esitetään siististi ikoneina. Minimalistisempi tyyli luo ammattimaisemman ensivaikutelman, mikä luo hyvät puitteet pelille.

Ennakkoversio ei vielä tarjonnut mahdollisuutta kokeilla varsinaista uramuotoa, mutta maistiaisiin sisältyivät kenties huomattavimmat uudet pelimuodot. Näistä Young Drivers Testiin tutustutaan heti kättelyssä, kun peli istuttaa "nuoren lupauksen" kuulemaan oppia formuloiden kontrolleista. Aiheet tosin voivat tuntua konkareille itsestäänselvyyksiltä, mutta pelimuodolla on toinenkin funktio: menestys lopputestissä määrää, mitä tallisopimuksia ensimmäiseksi kaudeksi on valittavissa. Mitä parempi tulos, sitä parempiin talleihin pääsee käsiksi. A-luokan ajan kellottamiseksi saa jopa vähän pinnistellä.

Toinen uutuus on Champions-moodi, jossa ideana on päihittää kaikki kauden kuusi maailmanmestaria erilaisissa kilpailuskenaarioissa. Näihin lukeutuu esimerkiksi johtoaseman puolustusta Lewis Hamiltonia vastaan epäsuotuisissa olosuhteissa sekä pidon kanssa taistelevan Michael Schumacherin kirimistä tuoreilla renkailla kilpailun loppukierroksilla. Skenaariot ovat sinänsä yksinkertaisia - eivätkä perustu tositapahtumiin -, mutta ne mahdollistavat hyvien skabojen käymisen jopa kahvitunnin puitteissa. Tämä on keskeistä pelin mantralle parantaa F1:n lähestyttävyyttä leikkaamatta kuitenkaan muiden elementtien syvyyttä. Skenaariot ovat idea, jota toivoisi jatkossa myös laajennettavan. Tässä vaiheessa niitä on vain seitsemän, joihin jokaiseen liittyy kolme vaikeusastetta. Kenties pelimuotoa voitaisiin jatkaa esimerkiksi historiallisilla hetkillä, mitä jotkin muut viralliset urheilupelit ovat jo kokeilleet.

Rumiksikin kutsutut porrastetut nokat erottavat tämän vuoden F1-autot aiemmista.
<newpage>

Ajomalli ja vaikeustaso venyvät edelleen myös kireämpään suuntaan, ja uusitun fysiikkamallin ansiosta ajamisessa tuntuisi olevan aavistuksen enemmän pehmeyttä ja finessiä. Miten tietty mutka pompauttaa autoa, miltä renkaiden pito tuntuu eri nopeuksissa, miten radan epätasaisuudet väristävät ohjaamoa... pieniä yksityiskohtien parannuksia, jotka tekevät kilpailusta kiehtovaa. Ohjaimella pelaaminen on tosin edelleen hivenen kiikkerää, mutta tämä lienee osin tarkoituksenmukaistakin lajiin kuuluvan kieli keskellä suuta -fiiliksen tavoittamiseksi.

Testatussa Xbox-versiossa peligrafiikka ei vaikuttanut havaittavasti näyttävämmältä kuin aiemmin, mutta kuvituksesta huokuu tasapainoisuus, jossa välttämättömät kompromissit on tehty oikeissa paikoissa itse kilpailukokemusta vaalien. Autojen ohjaamot, varikkopilttuut ja rataprofiilit ovat pelattujen kilpailujen valossa uskottavia, eikä pelissä esiintynyt häiritsevää takeltelua edes Brasilian rankkasateessa, vaikka visiiri oli huurussa kuin saunatontulla. Visuaaliset puutteet tulevat selkeimmin esille katsomoista, jotka eivät edelleenkään tavoita aivan autenttista elämöintiä. Tätä parannusta jouduttaneen kuitenkin odottamaan seuraavaan konsolisukupolveen asti.

{F1 2012} on lopulta enemmän vanhan hienosäätöä kuin täysin mullistava F1-kokemus, mutta viilaukset ovat viemässä sarjaa oikeaan suuntaan. Se voisi vielä syvemmin hyödyntää lisenssiään tuomalla esimerkiksi video- ja uutisfeedejä oikeasta formulamaailmasta, mutta maailmanmestarien haasteet ja valokuvilla sävytetyt valikkoikonit auttavat antamaan pelille kasvot. Samaan aikaan itse ajaminen on piirun verran sujuvampaa eikä syvyyttä ole silti leikattu pätkääkään. Tosifanit voivat edelleen ajaa täysiä kisaviikonloppuja, mutta ratkaisutaisteluihin pääsee käsiksi nyt nopeamminkin. Ellei uramuoto ole tavaton pettymys, on {F1 2012} tähän asti täydellisin formulapeli Codemastersilta.