SBK Generations

Odotukseni uudelta osalta olivat suhteellisen korkealla, ovathan aikaisemmat SBK:t olleet ihan kelvollisia pelejä. Sokerikuorrutus kuitenkin karisi nopeasti, kun käynnistin tämän kakkakikkareen ensimmäisen kerran. Jo pelin päävalikko antaa osviittaa tulevasta. Erilaiset pelitilat on haudattu niin syvälle monimutkaisten valikoiden uumeniin, että mukaan kannattaa varata tanakka pistolapio. Vasta pänttäämisen jälkeen eri vaihtoehtojen alta paljastuvat pelimuodot alkoivat jäädä mieleen. Sanomattakin selvää, että edellä mainittu systeemi ei voisi enää olla epäkäytännöllisempi.

Turhan täytteen pois raaputtamisen jälkeen käsiin jää muutama pelimuoto. Näistä päällimmäisenä on nykyaikana normiksi muodostunut uratila, joka käytännössä sisältää sarjan kisoja ja haasteita, mutta niiden ponnettomuus on ongelma. Peli-iloa on vaikea repiä irti vaikka kuinka haluaisi. Uramuodon lisäksi mukana ovat Freeplay ja SBK Experience. Vaikka nämä ovat kaksi erillistä moodia, käytännössä kumpikin kulminoituu samoihin innottomiin kilpailuihin.

Myönnettäköön, että ratoja ja kilpatalleja paketista löytyy mukavan paljon. Se on kuitenkin laiha lohtu, kun itse pelaaminen on auttamattoman tylsää. On vaikea kuvitella, miksi kukaan jaksaisi pitempää pelisessiota pelin parissa kärsiä.

Peli muistuttaa miltein kaikilla tavoilla henkistä edeltäjäänsä {MUD}ia, kumpikin kun on samalta kehittäjältä peräisin. Väkisinkin tulee fiilis, että molemmissa peleissä on käytetty samaa muottia, toinen vain jalostettiin loppujen lopuksi motocrossiin. SBK on valitettavasti perinyt kaikki samat helmasynnit. Kaikista pahimmat virheet ovat osuneet juuri sinne, mihin niitä ei saisi tulla: ajomekaniikkaan. Kaksipyöräistä ajaessa ei saa mitään tuntumaa maanpintaan. Tuntuu kuin ajokki leijuisi koko ajan pilven päällä.

Mutta on lantakasan alta kaivettavissa jotain hyvääkin. Peli antaa kustomoida ajoavut juuri niin kuin itse haluaa. Vaikeustason saa laitettua melko ylös, jolloin kisoista tulee erityisen haastavia. Ajomekaniikkaa alas lyövä staattisuus on silti koko ajan läsnä.

<newpage>
Tuotantoarvot ovat jääneet mataliksi, sillä audiovisuaalinen anti on hämmentävän keskinkertaista. Moottoripyörät kuulostavat samanlaisilta ja hyvin usein eri ajokkien pärinät puuroutuvat keskenään. Ääniraita ei linjaa muuta. Musiikkia luultavasti sietää, jos sattuu olemaan vannoutunut dubstepin ja dance-jumputuksen fani. Itse tyydyin vääntämään musiikit kokonaan pois, sillä yksipuoliset musiikkivalinnat käyvät nopeasti hermoon. Myös grafiikoissa on menty sieltä, missä aita on matalin, ja ulkoasu pistää silmään vanhanaikaisena.

Krapula-aamuna huomattu alkava vatsatauti tuntuu suunnilleen samalta kuin SBK: kaikki on pielessä. Peli tuntuu torjuvan tehokkaasti kaikki yritykset nauttia kokemuksesta. Pelimuodot ovat pääosin puulta maistuvaa täytettä, joten päätä kivistävä tylsyys iskee nopeasti. Moninpeli voi pitää pelin hengissä jonkin aikaa, joskin pelaajia ei taida kauaa verkossa enää roikkua. Edes jaetun ruudun moninpeliä ei ole sisällytetty. Sääli sinänsä, koska se olisi lisännyt uudelleenpeluuarvoa hieman. {SBK Generations} on yksinkertaisesti huono, vaikka yritystä sisällön määrässä löytyy. Vain kaksipyöräisten kovimmat fanit saattanevat saada tästä jotain irti alelaariostoksena.