Contre Jour
Limbo, Cut the Rope, Patapon, World of Goo, LocoRoco, Spirits for iPad ja jopa Angry Birds tai Katamari Damacy hehkuvat pienen mobiilipelikehittäjän Mokuksen uuden pelijulkaisun lävitse. Chillingon kuvastoon sulavasti istuva pulmapeli loistaa visuaalisella tyylillään ja yksinkertaisella pelimekaniikallaan lainaten edeltäjiensä vahvuuksia.
'Contre-jour' on valokuvaussanastoa ja tarkoittaa vastavaloon kuvaamista. Pelin kantava tyyli onkin {Limbo}n kaltainen varjojen maailma, jossa luodaan illuusio vastavalosta tyylikkään mustilla elementeillä ja pelihahmolla. {Patapon}ia muistuttava yksisilmäinen otus rullaa pelikenttien läpi pelaajan manipuloidessa alla olevaa maata kuin mustaksi muuttuneessa Locorocossa. Pelaaja virittää pelihahmoon tarrautuvia kuminauhoja välissä lingoten hahmoa ritsalla kuten {Angry Birds}issä. Menuvalikkoon on ängetty viitteitä {World of Goo}sta ja kenties {Katamari Damacy}n katamaripalloista.
{Contre Jour} on omituinen yhdistelmä taiteellisuutta, herkkyyttä, innovointia ja vastavirtaan porskuttelevien kaupallisten taidepelien jalanjäljissä kulkemista. {Contre Jour} hyödyntää suurimmaksi osaksi {Cut the Rope}n pelimekaniikkaa, jossa pelaajan tarkoituksena on saada hahmo heilautettua oikeaan suuntaan kiinnittämällä hahmoon kuminauhoja ja ajoittamalla niiden irrottaminen oikein. Kentän läpäisyyn riittää sinisenä hehkuvaan portaaliin osuminen, mutta uusien kenttien avautumiseen tarvitaan vähän keräilyhenkeä ja suorittamista.
Kontrollit ovat pelissä intuitiiviset, mutta parhaimman kokemuksen tarjoaa kuitenkin suurempinäyttöinen iPad. Maan muokkaaminen ei ole läheskään yhtä nautinnollista pienellä iPhonen tai iPodin näytöllä. Mustien lätkien tökkiminen hahmon hyppäyttämiseksi turhauttaa ja aiheuttaa epäonnistumisia, ellei sormi ole juuri oikealla kohdalla. Kenties juuri siksi pelin innovatiivisin kontrolli: muovailuvahamainen maan muotoilu on jäänyt vähemmälle hyödyntämiselle.
Pelin äänimaailma on toimiva. Pelin päähahmo kikattelee ja ääntelee hauskasti, kuminauhojen kiinnittäminen napsahtaa miellyttävästi, hahmo tömähtää pehmeästi pudotessaan maahan ja kentän passiivisetkin elementit saattavat huokailla kosketuksesta. Taustalla soiva mollivoittoinen pianomusiikki täydentää varjoista tunnelmaa.
Pelissä on tällä hetkellä pelattavana vain kolme kahdenkymmenen kentän maailmaa. Jokainen maailma tuo mukanaan jonkin uuden elementin ja taustamusiikit vaihtuvat. Vaikka tämä tuokin pelaamiseen lisää mielenkiintoa, kentät ja musiikki toistavat hieman itseään. Odotettavissa on kuitenkin lisää maailmoja: seuraava maailma näkyy jo valikossa. {Contre Jour}in kehittäjät ovat näin toivottavasti sisäistäneet pelipalvelun suunnitteluperiaatteen: he voivat halutessaan reagoida pelaajien antamiin toiveisiin ja palautteeseen.
{Contre Jour} on ensisilmäykseltä huikaisevan kaunis {Limbo}mainen {Cut the Rope}. Taustalla soiva pianomusiikki on kuin lääkettä valtavirtapelien synnyttämään puudutukseen. Lopulta {Contre Jour} kuitenkin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita: musiikki toistaa itseään ja alkaa ärsyttää, {Limbo}n kaltaista syvällistä sanomaa ei ole, tyyli typistyy kuluneeksi indie kliseeksi ja pelin erityisin jää kaiken imitoinnin varjoon. Ironiaa tai edeltäjiinsä kohdistuvaa rakkautta uhkuva pelimontaasi on kuitenkin vangitsevan taiteellinen juurikin tämän ristiriitaisen tunteen vuoksi.
Gamereactor Suomi