11-11-11

Kolmella Saw-elokuvalla vakuuttanut Darren Lynn Bousman antaa 11-11-11-elokuvalle aimo annoksen uskottavuutta. Se antaa luvan odottaa, jos nyt ei mestariteosta, niin ainakin toimivaa ja veristä kauhuviihdettä. Harmillisesti kumpikin toive menee metsään. Kerronta kyllä etenee, mutta missään vaiheessa meno ei ole pelottavaa eikä varsinkaan veristä.

Joseph Crone (Timothy Gibbs) on menestynyt kirjailija, joka on menettänyt perheensä ja kokee siksi voimakasta halua kuolla. Suomalaisen videopelaajan näkökulmasta asetelma tuo mieleen hybridin {Max Payne}sta ja {Alan Wake}sta. Hitaan esittelyjakson jälkeen Joseph matkustaa kotiinsa Barcelonaan tapaamaan kuolevaa isäänsä. Cronet ovat pappissukua, ja ilmeisesti vain Joseph on valinnut toisenlaisen uran. Kaikenlaisten hämäryyksien jälkeen käy ilmi, että 11. marraskuuta 2011 on tapahtuva jotain kauheaa Josephin veljelle Samuelille (Michael Landes). Jostain syystä perheensä ohella uskonsa korkeampaan voimaan menettänyt Joseph on se valittu astia, jonka on määrä suojella veljeään. Totuus taitaa löytyä Urantia-kirjasta. Ei kun mitä? No ihan sama: elokuva vihjailee paljon pääsemättä kuitenkaan koskaan tyydyttävään ratkaisuun. Mystisyys on hyvä juttu tiettyyn pisteeseen asti, mutta jos koko raina rakentuu odottamisen ympärille, on jotain pielessä.

Kameratyöskentely on pätevää, joskin kuvallinen ilmaisu tuntuu ajoittain irralliselta suhteessa varsinaiseen toimintaan. Tämä luo vaikutelman uutiskuvamaisesta tilanteen seuraamisesta. Musiikki koettaa parhaansa mukaan säikytellä, mutta muuttuu varsin nopeasti ennustettavaksi ja menettää tehonsa. Tällaisessa kauhuelementteihin luottavassa leffassa olisi eri tehokeinojen pitänyt pystyä pelaamaan paremmin yhteen luodakseen alati tihentyvää tunnelmaa. Nyt kaikki on vain tasolla "ihan okei", mutta mikään ei varsinaisesti säväytäkään.

Lisämateriaaleilla ei hurrata. Mukana on kokonaista nelisen minuuttia poistettuja kohtauksia ja yksi vajaa puoli tuntia kestävä mainosdokumentti elokuvan tekemisestä. Katsaus kulissien taakse ei sekään onnistu olemaan erityisen kiinnostava.

Henkilökohtaisesti pidän tavalla ja toisella uskonnollista kuvastoa hyödyntävistä jännityselokuvista. 11-11-11 tituleeraa kannen mukaan itseään kauhuksi, mutta ei se kyllä sitä ole missään vaiheessa. Ne uskonnolliset teematkin ovat liian hämäriä ottaakseen katsojan mukaansa. Kyllähän tämän kertaalleen katsoo, mutta samalla se opettaa yhden asian: päivämäärän ympärille ei välttämättä saa rakennettua hyvää elokuvaa.